Teksti: Teija Koivisto, Maut matkailuelämyksiksi -hankkeen projektipäällikkö
Tänä talvena varsin vähäinen lumen määrä on puhututtanut, surettanutkin monia. Patikoinnin ja retkeilyn näkökulmasta talvi on kuitenkin ollut melko erinomainen, sillä monet polut ja niihin johtavat laavut ja tulipaikat ovat olleet saavutettavissa myös jalkaisin, ilman suksia tai lumikenkiä. Vaihtelevat suoja- ja pakkaskelit ovat aikaansaaneet myös patikoijille mieluisat olosuhteet, hankikannon, jota hyödyntäen lähdimme valloittamaan Samuli Paulaharjun polun varrella sijaitsevaa Pikku Karhuvuoren laavua Kurikassa.
Pikku Karhuvuoren laavu on osa laajaa kokonaisuutta ja liittyy kirjailija Samuli Paulaharjun mukaan nimettyyn reittikokonaisuuteen, jonka 11,6 km pituisella reitillä sijaitsee Pikku Karhuvuoren laavun lisäksi Pikku Lehtivuoren laavu sekä näköalapaikat Iso Karhuvuoren ja Pikku Lehtivuoren huipuilla. Lähtiessäsi kapuamaan kivistä rinnettä unohdat pian olevasi lakeuksilla, sillä korkeuseroa on runsaasti ja maisemat todella upeita. Rinnettä kavutessaan voi ihastella myös laajoja kivipeltoja, niin kuin vaaroja ja tuntureita valloittaisi.
Olin jo pitkään haaveillut patikoinnista Kurikan vuoristomaisemissa ja yhtenä sunnuntaina kaikki sitten osui yhteen, upea hankikanto, sopiva keli ja vapaapäivä. Koska mielestäni ruoka on enemmän kuin puolet retkielämästä, kannattaa ennen retkelle lähtemistä pohtia hetki ruokaelämyksiä. Reippaassa pakkassäässä nälkä kurnii takuulla jo muutaman kilometrin patikoinnin jälkeen, vaikka ei hiki päässä eteenpäin paahtaisikaan. Omilla retkilläni maisemien ihailu, tunnelmointi ja eväistä nauttiminen ovat paljon kertyviä kilometrejä tärkeämpiä.
Kokemuksesta tiesimme, että Pikku Karhuvuorella meitä odottaa suojaisa laavu, jossa on varsin hyvä tulipaikka ruoan vähän monipuolisempaakin valmistamista ajatellen. Varauduimme siis monipuolisin raaka-ainein, mutta täydensimme reppujen sisältöä vielä matkalla, Kurikan keskustan läpi ajaessamme. Eväsreppuun pakattiin ruisleipää, makkaraa, lättytaikina, vaahtokarkkeja, kahvia ja kaakaota. Täydennyksenä matkan varrelta hankittiin vielä pekonia ja kotijuustoa, oman maakunnan tuotteita tietenkin. Ruoanlaitto retkiolosuhteissa on hauskaa ja helppoakin, paistinpannu ja lasta kulkee kätevästi mukana ja mahdollistaa paljon laajemmat ruokaelämykset kuin pelkän nuotiomakkaran grillauksen.
Monipuolinen kokkailu paistinpannulla avotulella tuo ruokalajit myös nopeammin syötäväksi, kun ei tarvitse odotella hiillosta. Pekonit ja lätyt voi mainiosti paistaa roihuavankin liekin päällä, joten ruokailuelämyksestä pääsee nauttimaan pidempään. Tällä kertaa meillä oli eväänä myös kotijuustoa, jota paistoimme pannulla. Paistamisen lisäksi tällä kertaa myös liekitimme leipäjuustoa, mikä toi juustoon upean lisäaromin. Lähes mikä tahansa ruoka onnistuu nuotion äärellä, kunhan tekee vähän esivalmistelua ennen lähtöä, vain mielikuvitus on rajana.
Samuli Paulaharjun polkujen lisäksi Kurikassa on useita muitakin upeita luontokohteita, joihin kannattaa lähteä kauempaakin. Nuijapolun reitit Tuiskulan ja Varpahaiskylän alueella ovat myös ehdottomasti lähtemisen arvoisia, valinnanvaraa riittää lyhyestä pidempiin reitteihin. Kiinnostava kohde löytyy myös Jurvasta, Lintunevalta, joka on kaunis luonnonsuojelualue, vajaan kilometrin pituisine pitkospuureitteineen. Pitkospuut mutkittelevat Lintunevan suolammen ympärillä ja kohteessa on Lintunevan laavu, johon kannattaa ottaa omat puut mukaan. Suolammen reunalla sijaitsee soma, pieni laituri ja penkit, joissa on mukava nauttia eväitä ja ihailla suomaisemaa. Laiturin yhteyteen on rakennettu myös lintujen tarkkailukoppi.
Innokkaana retkeilijänä en malta olla mainitsematta myöskään Jyllinkosken Sähköpuiston upeita retkeilyolosuhteita. Jyllinkosken sähkömuseolta lähtee kertakaikkisen kaunis luontopolku Kiskonniemeen. Reitin varrella sijaitsee näköalatasanne vanhan padon reunassa ja reitti kulkee pitkin pitkospuita ja päätyy upeaan Kiskonniemeen, jossa odottaa retkeilijöitä komea hirsilaavu tulipaikkoineen. Itse olen retkeillyt Kiskonniemeen useita kertoja, hetken mielijohteestakin. Kun retkeilyn yllättävä ilo vie mennessään, on mukavaa, kun paikkakunnalla on runsaasti kahviloita ja ruokapaikkoja, joista voi käydä ostamassa eväät mukaan. Onpa tullut Kiskonniemessä syötyä niin hampurilaisateriaa, sämpylää ja leivosta kuin omatekemiäkin eväitä.
Etelä-Pohjanmaa – luontoretkeilijän aarre- ja ruoka-aitta
Etelä-Pohjanmaahan on oikea luontoretkeilijän aarreaitta, kohtalaisen tasainen lakeus ja aavat suot pitkospuineen ovat helppokulkuisia paikkoja aloittaa retkeily. Ja jos tasainen lakeus ei innosta, voit aina hakeutua ”vuorille”, vaikkapa Lauhanvuorelle, Karijoelle Iso-Kakkorille, tai Kurikkaan, Samuli Paulaharjun poluille. Rinteitä ylös kivutessa aukeaa lakeuksille jopa varsin epätyypillisen upeita maisemia.
Ei retkeilyä tarvitse aloittaa Karhunkierrokselta Lapista, kun jo omilta lähikulmiltakin löytyy vaikka kuinka upeita paikkoja ja nähtävää. Etelä-Pohjanmaalla on kaksi upeaa kansallispuistoa Lauhanvuoren kansallispuisto sekä Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto. Kansallispuistojen lisäksi lakeuksilla on toinen toistaan kiinnostavampia luontoretkeilykohteita ja -nähtävyyksiä.
Kauhajoen Ruokamessuilla oli syksyllä 2024 teemana luonto lautasella ja teeman mukaisesti käytiin myös runsasta keskustelua retkeilystä ja retkiväistä. Messuvieraat saattoivat Kauhajoen kaupungin ja LH Geoparkin osastolla kertoa lempikohteistaan ja retkieväistään kirjoittamalla ne ylös isoihin seinätauluihin. Aihe olikin varsin kiinnostava ja vastauksia saatiin useita satoja: Lempiretkikohteistaan kertoi lähes 400 messuvierasta ja lempieväänsä paljasti noin 320 retkeilijää. Retkieväiden suosikkina paistattelivat kärjessä makkarat ja sinappi, voileipien tullessa heti perässä. Juomista suosituimpia olivat kahvi ja kaakao, jälkiruoaksi moni paistoi vaahtokarkkeja. Messukävijöiden joukossa oli kuitenkin myös useita hengenheimolaisia minulle, siis heitä, jotka valmistajat ruokaa luonnossa, hyödyntäen myös metsän eri sesonkeja, kuten sieniä, marjoja ja puhtaita lähdevesiä. Suuri osa retkeilijöistä on aktiivisimmillaan sulanmaan aikana ja etenkin syksyisin, jolloin askel on kepeä viileiden, mutta ei vielä kylmien säiden vuoksi ja reitit ovat helppokulkuisia. Talven ja lumikauden aikana monet kohteet ovat kuitenkin saavutettavissa suksien ja lumikenkien avulla. Vuodenajat tuovat tuttuihin paikkoihin aivan uutta näkökulmaa. Talvinen suo ja jäätyneet lammet mahdollistavat pääsyn sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei muutoin olisi asiaa.
Etelä-Pohjanmaa on tunnetusti myös Suomen ruoka-aitta, Ruokaprovinssi, joten täältä jos jostakin löytyy herkulliset raaka-aineet monipuolisiinkin retkikattauksiin. Saatavilla on isojen ja pienien tuottajien lihaa, viljatuotteita, kasviksia, juureksia ja maitotuotteita, jotka tulevat aivan tästä läheltä. Meilläpäin on myös lukuisa joukko upeita ja monipuolisia ruokapaikkoja, kahviloita ja kioskeja, joiden tarjonnasta saat koottua upean eväskattauksen mukaasi luontoon, etenkin jos oma kokkaus tai eväiden valmistelu ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Koska eväät ovat vähintään toiseksi tärkein asia retkellä, on hienoa, että tarjontaa löytyy, olit sitten matkassa yksin, kaksin tai vaikkapa ryhmän kanssa. Alueella on useita ruokapalveluyrityksiä, joilta voit tilata toivomasi tarjoilut myös metsänhelmaan, isommallekin ryhmälle. Maut matkailuelämyksiksi-hanke, jota rahoittaa Leader Suupohja, pyrkii edistämään paikallisien makujen ja ruokaelämyksien aiempaa parempaa löytymistä retkeili-jöiden eväiksi ja matkailijoiden iloksi.
Lähdetkö sinä seuraavalla retkelläsi samoamaan suomaisemia vai valloittamaan lakeuksien vuoria? Kipaisetko kahvilan tai ravintolan kautta ja nappaat eväät mukaasi, vai pakkaatko eväsrepun täyteen omia suosikkejasi ja valmistat niitä nuotion loimussa?
Kirjoittaja on intohimoinen retkeilijä, metsäpeurasafaristi, kulinaristi ja toimii projektipäällikkönä Maut matkailuelämyksiksi-hankkeessa, jota rahoittaa Leader Suupohja.
